Uh, hävettää kyllä hieman, miten kauan taas edellisestä päivällisestä on vierähtänyt, melkein vuosi.. Mutta puolustukseksi voin sanoa, että poikaystäväni oli melkein vuoden matkoilla, joten ei ollut mahdollisuutta. Mutta toukokuun alussa oli mahdollisuus (kirjoitusprosessi hieman venähti), ja nyt pääsen sen tänne laittamaan! Teemamme oli italialainen, joskaan ruokamme ei ollut ehkä perinteisintä italialaista.
Alkuruoka: bruschetta-leivät.
Teimme leivänkin alusta loppuun itse. Hieman paahdoimme leipiä leivänpaahtimessa. Päälle tuli ensin valkosipuliöljyä (eli valkosipulia murskattuna oliiviöljyyn) ohuelti. Sitten teimme mikstuuran, jossa oli pilkottuna tomaattia, tuoretta basilikaa, sipulia, hitusen oliiviöljyä ja balsamicoa. Seos vain leivän päälle, ja leipä oli valmis syötäväksi! Ohje löytyi Kinuskikissan sivuilta.
Pääruoka: parmesaani-polenta ja täytetty possurulla.
Pääruuaksi valmistimme valmiista polenta-ryyneistä pikaisen lisukkeen, jonka maustoimme parmesaanilla. Proteiiniksi valikoitui tällä kertaa possu, jota varten ostimme 1 kilon possun ulkofilettä. Täytteeksi tuli aurinkokuivattuja tomaatteja, basilikaa, pinjansiemeniä ja kapriksia. Poikaystäväni hoiteli lihan käsittelyn samalla kuin minä valmistelin polentaa ynnä muita ruokia. Täyttelyn jälkeen paketti kierrettiin rullalle, joka sidottiin naruilla, ja rosmariinin kanssa uuniin. Jonkin aikaa se sai uunissa nököttää, ja kun se sieltä ulos tuli, se sai levätä hetken vielä foliossa. Sitten leikkasimme sen kuvassa näkyviksi viipaleiksi. Ohje löytyi tällä kertaa Reseptitaivaasta.
Jälkiruoka: Kinder-kakku.
Tämä kakku oli ruuistamme kaikkein työteliäin. Kinder – eihän se ole italialaista?? Mutta kun on, nimi on tosiaan hämäävä (enpä olisi itsekään tiennyt ennen pikku googlailua). Joku saattoi nähdä Iltalehden sivuilla vähän tätä muistuttavan kakun, sieltä minä sen bongasin. Meillä on vain yksi kakkuvuoka, joten päädyimme tällaiseen matalaan kakkuun. Pohja on tavallinen suklaakakkupohja, mehevöitettynä ranskankermalla. Täytteenä on valko- ja maitosuklaamousseja (väristä voi päätellä,
kumpi on kumpaa). Kuorrutteena on
yksinkertaisesti valkosuklaata ja kuohukermaa. Koristeena on yksinkertaisesti erilaisia Kinder-suklaita, kuten Surprise-munia, Maxi-patukoita ja Bueno-patukoita (valkoista sekä tavallista). Kuorrute ei ehtinyt oikein hyytyä, mutta emme malttaneet odottaa!
Kokonaisuus ja arvostelu.
Kerrankin onnistuimme jossain teemassamme, kaikki olivat yhtenäisiä (vaikkakin Kinder-kakku nyt ei ole kovin italialaisen oloinen). Maullisestikin ne sopivat hyvin yhteen, mikään ei ollut liian vahva. Alkuruoka oli liki täydellinen: raikasta, hapokasta ja valkosipulista rapsakalla, itsetehdyllä leivällä! Siitä ei löydy kyllä moitittavan sanaa. Pääruoka oli vähän laimeampi elämys. Polenta oli ihan hyvää, mutta ei mitään erikoista. Possukaan ei ollut pahaa, mutta ei se mikään suurin makunautinkokaan ollut. Itse en välitä aurinkokuivatuista tomaateista, eikä tämä ruoka saanut minua muuttamaan mieltäni. Pinjansiemenet ja rosmariini ovat ehkä hitusen kitkeriä makuja, joten kokonaisuus pääruuan osalta oli njääh. Jälkkäri puolestaan olikin taas hyvää: kuka nyt voi kieltäytyä tällaisesta suklaaunelmasta? Muiden ruokien jäljiltä oli kyllä jo aika täynnä, joten tuollainen supertuhti suklaakakkupala ei uponnut kokonaan. Maku oli todella hyvä, ja seuraavana päivänä maistuikin paremmin. Kuitenkin todella tuhti, joten jätti menun jälkeen kyllä ähkyksi. Ähkyä lukuun ottamatta loppumietelmät ovat positiiviset, alku- ja jälkiruoka pelastivat kokonaisuuden. Pääruokakaan ei kuitenkaan ollut pahaa, joten se vaikuttaa arvosanaan vain pienesti. Arvosana: ☆☆☆★★ = 3
kumpi on kumpaa). Kuorrutteena on